Vuonna 2026 julkaistu tutkimus esitti, että diabeetikoilla on yli kaksinkertainen todennäköisyys sairastua keskivaikeaan kuulonalenemaan verrokkiryhmään nähden(*). Tutkimus julkaistiin kansainvälisessä Diabetes/Metabolism Research and Reviews -tiedelehdessä.
Kuulon heikkenemisen haitalliset vaikutukset korostuvat erityisesti keskivaikealla tai vaikealla tasolla (määriteltynä audiometrisenä kuulokynnyksenä ≥ 40 dB:n kuulotasona), jossa keskustelun ymmärtäminen on merkittävästi heikentynyt. Tutkijat tarkastelivat myös sitä, kuinka yleistä vähintään keskivaikea kuulonalenema oli diabetesta sairastavilla. Tutkituista keskimäärin 24 prosentilla todettiin vähintään keskivaikea kuulonalenema (**). Tutkimus muistuttaakin, että diabeteksen yhteydessä kannattaa myös kuuloa seurata.
Luokitus perustuu paremman korvan kuulokynnysten keskiarvoon tietyillä puheen kannalta tärkeillä taajuuksilla. Pelkkä desibeliluku ei kuitenkaan kerro kaikkea siitä, miten ihminen pärjää arjessa tai kuinka paljon apua hän tarvitsee
Keskivaikeasta tai vaikeasta kuulonalenemasta kärsivillä henkilöillä on vaikeuksia seurata puhetta meluisissa ympäristöissä ja he tarvitsevat usein kuulolaitteita tai muita apuvälineitä. Koska kuulo heikkenee vähitellen, potilaat eivät useinkaan ole tietoisia kuulonsa heikkenemisestä, kunnes toiminnallisia rajoituksia alkaa esiintymään.
Tutkimuksessa tarkasteltiin vähintään 40 dB HL:n kuulonalenemia. Tällä tasolla puheen seuraaminen voi vaikeutua etenkin meluisissa ympäristöissä, ja kuulonalenema voi alkaa haittaamaan tavallisia keskusteluja sekä muuta arkea. Tässä vaiheessa kuulokojeesta voi jo olla selvästi apua, mutta kuulokojeen tarve arvioidaan aina kuitenkin yksilöllisesti. Kuulontutkimuksessa kuulon muutokset voidaan kuitenkin todeta jo aiemmin.
Tutkimuksen ehkä kiinnostavin tulos liittyi ikään. Alle 60-vuotiailla diabetesta sairastavilla vähintään keskivaikean kuulonaleneman todennäköisyys oli noin kolminkertainen verrattuna samanikäisiin, joilla ei ollut diabetesta. Yli 60-vuotiailla vastaava yhteys ei ollut tutkimuksessa yhtä selvä.
Diabetesta ja kuuloa käsittelevissä tutkimuksissa havaittiin muutoksia erityisesti korkeiden äänten kuulemisessa. Esimerkiksi vuonna 2025 julkaistussa tyypin 2 diabetesta koskevassa tutkimuskatsauksessa kuulonalenema painottui korkeisiin taajuuksiin. Korkeilla taajuuksilla osuvat monet puheen konsonantit. Siksi ihminen voi kuulla, että toinen puhuu, mutta yksittäisistä sanoista on vaikeampi saada selvää.
Katsauksessa oli mukana 17 tutkimusta ja lähes 8 000 henkilöä. Diabetesta sairastavien kuulokynnykset olivat keskimäärin heikommat sekä matalissa että korkeissa äänissä, mutta ero oli suurempi korkeilla taajuuksilla. Lisäksi yli kymmenen vuotta diabetesta sairastaneilla kuulonalenemaa esiintyi noin kaksi kertaa useammin kuin niillä, joilla diabetes oli kestänyt lyhyemmän ajan.
Tutkimuksessa huomattiin myös, että vaikeampi kuulonalenema oli yleisempää niillä, joiden pitkäaikainen verensokeriarvo eli HbA1c oli korkeampi. Tulos viittaa siihen, että diabeteksen hoitotasapainolla ja kuulolla voi olla yhteys, mutta he eivät kuitenkaan pystyneet osoittamaan, että korkea verensokeri yksin aiheuttaisi kuulonaleneman.
Yhteys ei näyttänyt koskevan vain pitkään diabetesta sairastaneilla. Tutkimuksessa myös alle kymmenen vuotta diabetesta sairastaneilla todettiin esiintyvän vähintään keskivaikeaa kuulonalenemaa selvästi enemmän kuin verrokeilla. Tutkijoiden mukaan tämä tukee ajatusta siitä, että kuuloa kannattaa seurata jo diabeteksen varhaisessa vaiheessa eikä vasta vuosikymmenten sairastamisen jälkeen.
Lähteet: Hearing Loss in Adults With Diabetes and Prediabetes: A Systematic Review and Meta-Analysis 2026
(*) Vertailu perustui 11 tutkimukseen ja yhteensä 17 051 ihmisen tietoihin. Tulokset eivät siis perustu yhteen yksittäiseen tutkimukseen, vaan useiden eri tutkimusten yhteiseen tulokseen.
(**) Tulos perustui 23 tutkimukseen, joissa oli mukana 5 221 diabetesta sairastavaa henkilöä.
